Raskasmetallit rakennusmateriaaleissa

Onko talossani terveydelle haitallisia raskasmetalleja? Miten nämä voidaan tunnistaa? Miten jätettä tulisi käsitellä raskasmetallien ympäristövaarallisuuden takia?

Mikä on raskasmetalli?

Puhekielessä raskasmetalli mielletään usein sellaiseksi, joka on terveydelle tai ympäristölle vaarallinen. Nimike perustuu metallin tiheyteen eikä mitenkään myrkyllisyyteen, on olemassa myös kevyitä metalleja sekä puolimetalleja jotka ovat myrkyllisisä. Useimmat raskasmetallit kuitenkin ovat myrkyllisiä, mutta joukossa on myös elämälle olennaisia metalleja. Määrä ja pitoisuus ovat yleensä ne mitkä määräävät aineen myrkyllisyyden.

Myrkylliset raskasmetallit voivat aiheuttaa terveydelle huomattavaa vahinkoa, ne voivat aiheuttaa syöpää, aivovaurioita ja kuolemia. Muita terveysvaikutuksia ovat vaurioita iholle, keuhkoille, mahalle, munuaisille, maksalle ja sydämelle. Mahdolliset altistumiset tapahtuvat yleensä ihokosketuksen tai pölyn hengittämisen kautta, esimerkiksi maalia hiottaessa.

Mitkä metallit ovat myrkyllisiä?

Myrkyllisten metallien ryhmään lasketaan yleensä kadmium(Cd), mangaani(Mn), lyijy(Pb), elohopea(Hg) ja radioaktiiviset aineet. Näiden lisäksi myös arseeni(As), polonium(Po) ja tietyn tyyppinen kromi(Cr) ovat myös myrkyllisiä.

Missä materiaaleissa niitä voi esiintyä?

Metalleja käytetään väriaineina erilaisissa tuotteissa esim. maaleissa ja betonissa. Myrkyllisiä aineita sisältävien väriaineiden tuotanto on ajan myötä lopetettu, mutta vanhoissa rakennuksissa voi löytyä esim. vanhoja maaleja joissa on myrkyllisiä raskasmetalleja.

Puumateriaalia on myös kyllästetty aineilla jotka sisältävät arseenia ja kromia. Jos remontin aikana löytää kyllästettyä puuta, tulee tiedostaa materiaalin mahdollinen terveyshaitta.

Ainoa keino varmistua siitä, sisältääkö materiaali raskasmetalleja, on tehdä laboratorioanalyysi. Osaava kartoittaja tunnistaa ne materiaalit joista kannattaa ottaa näyte tutkittavaksi.

Jätteiden käsittely

Jokaisella kaatopaikalla on oma ympäristölupansa, jossa määrätään minkälaista jätettä he voivat ottaa vastaan. Lainsäädäntö velvoittaa kaatopaikkaa tuntemaan vastaanottamansa jätteen koostumus.

Yrityksille tämä tarkoittaa sitä, että jätteen tuottajalla tulisi olla mukana laboratorio-asiakirja josta ilmenee, analysoidut raskasmetallit ja muut ympäristölle haitalliset aineet. Jos tätä asiakirjaa ei ole esittää, kaatopaikka ei tarvitse vastaanottaa jätettä. Esim. rakennustyömaa tulee esittää asiakirja jätteen karakterisoinnista, eli jätteen soveltuvuudesta uusiokäyttöön tai kaatopaikkakelpoisuudesta.

Yksityishenkilöitä tämä ei koske, vaan he voivat viedä jätteensä paikalliselle kaatopaikalle. Jos kartoittaja on tehnyt asuinpaikkaasi kartoituksen ja analyysiraportit ovat todenneet raskasmetalleja, tämä asiakirja on hyvä esittää kaatopaikan henkilökunnalle. Tämä auttaa henkilökuntaa lajittelemaan jätteen oikein, ja näin voidaan minimoida sekä terveyshaittojen että ympäristöhaittojen vaikutukset.

Minna Lundberg

Laboratorioanalyytikko